HANOI

Vika stoppi meiän Aasian vallotuksella! Kaksi kuukautta on hurahtanut ohi ihan hujauksessa ja ollaan nähty ja koettu vaikka mitä. 

Tultiin tosiaan Hanoihin pariksi päiväksi päätarkoituksena käydä Halong Baylla. Lentomme laskeutui 18. päivä kymmeneltä illalla ja meille selvisi, että kiinalainen uusi vuosi alkaa kahden tunnin kuluttua. Kiidettiin siis hostellille heittämään kamat ja suoraan takaisin Hanoin kaduille tutkimaan menoa. Oltiin aika väsyneitä eikä tiedetty sen kummemmin missä oltiin, joten pyörittiin ympyrää hetki ja nähtiin ilotulituksia, mutta aika nopeasti painuttiin nukkumaan. Noh, sekin on nyt nähty. 

Ensimmäinen kokonainen päivä Hanoissa vietettiin kaupungilla kierrellen. Juhlapäivien takia kaikki oli kiinni, joten nähtiin kummallisen hiljainen kaupunki. Ilma oli harmaa ja sateinen, mutta nautittiin siitä ihan toden teolla, vaihtelu virkistää taas kerran. Nähtiin myös ihmisvilinää ja paljon juhla-asuisia ihmisiä kaupungin keskellä olevan järven rannassa, se taisi olla yleinen juhlapaikka.

Seuraavana aamuna hypättiin bussin kyytiin ja suunnattiin noin neljän tunnin päässä sijaitsevaan Halong Bayhin, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Oltiin varattu "2 days, 1 night" risteily joka on varmaan yleisin tapa tutustua alueeseen. Päästiin melomaan, kiivettiin katselemaan maisemia sellaisen karstilallion päältä, käytiin tutustumassa erääseen luolaan ja helmi farmiin sekä meille opetettiin, miten tehdään kevätrullia. Yleisesti oli ihan kiva kokemus ja maisemat upeita, harmi vaan että koko homma oli todella turisti juttu. Kaikki ryhmät tekevät täsmälleen samat jutut ja tuntui tyhmältä mennä sille samalle kalliollr kun kaikki muut kun oltaisiin voitu mennä yhteen niistä 200 muusta. Noh, näin ne turisti jutut järjestetään täällä ja oli kyllä niiden maisemien arvoinen reissu.

Nyt kohti Honkkareita vielä viimeistä kertaa - Suomi täältä tullaan ihan kohta!

p.s. kurkatkaa myös edellinen postaus!

PHNOM PENH & SIEM REAP

Aikajana meni vähän sekaisin kun kirjottelin viimeksi Koh Rongista heti Laosin jälkeen, vaikka käytiin siinä välissä Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissäkin pyörähtämässä. Siellä käyminen oli oikeastaan vain välipysähdys matkalla etelään, sillä matkat ovat bussilla niin pitkiä, ettei oltaisi millään jaksettu etelään asti yhdellä istumalla. Laosin Vientianesta Kambodžan Phonm Penhiin matkattiin 28,5 tuntia ja sen jälkeen tarvittiin vähän lepoa.

Phnom Penhissä viihdyttiin yksi kokonainen päivä ja käytettiin se päivä tutustuen maan synkempään historiaan. Vierailtiin S-21 vankilassa ja Killing Fieldseillä, jotka molemmat liittyvät 1970-luvun Khmer Rouge ryhmän "puhdistuksiin". Sinä aikana tapettiin 1/3 kambodžalaisista mm. Tuolla vankilassa ja noilla killing fieldseillä, joita löytyy ympäri maata. Mulla ei ole aiemmin ollut mitään käsitystä Kambodžan historiasta ja nämä kaksi paikkaa kertoivat paljon. Saran blogista löytyy tarkempi kuvaus molemmista, joten kannattaa käydä kurkkaamassa sieltä :)

Phnom Penhin jälkeen vietettiin vajaa viikko etelässä Koh Rongin saarella ja sieltä suunnattiin yöbussilla Siem Reapiin tutkimaan Angkor Archeological Parkia (koko alue on yhteensä 400km2). Alue on siis muinaisen khmerien valtakunnan pääkaupunki, joka on rakennettu 1000-luvun aikoihin (useamman vuosisadan aikana) ja jossa eri uskontojen temppeleitä eri aikakausilta. Tunnetuin näistä on varmasti Angkor Wat. Ekana päivänä mentiin Angkor Watille jo aamu viideltä, sillä haluttiin nähdä paikan kuuluisa auringon nousu. Eipä oltu ainoita vaan paikka kuhisi turisteja jo silloin. Oon todella iloinen, että mentiin niin aikaisin, sillä Angkor Wat oli ensimmäinen rakennus joka nähtiin koko alueella ja kun tosiaan mentiin sinne pilkkopimeällä niin meillä ei ollut mitään käsitystä mistään ennen auringon nousua. Me olimme palkanneet tuk tukin ja kuskin koko päiväksi, sillä alueella olevat temppelit ovat melko pitkien välimatkojen päässä niin, ettei niitä kannata kävellä jos haluaa nähdä enemmän kuin pari temppeliä päivässä ja tehtiin ekana päivänä se peruskierros, jolloin nähtiin kaikki ne tunnetuimmat temppelit ja palatsit. Sisäänpääsy alueelle oli $20/päivä ja sillä pääsi näkemään kaikki mahdolliset rakennelmat. Muurien sisäpuolella oleva Angkor Thom kaupunki on itsessään jo iso alue ja sen sisällä on kymmenittäin rakennelmia ja tämän lisäksi alueen ulkopuolella on niitä vaikka kuinka paljon. Päivä oli todella kuuma ja koska oltiin temppelialueella meillä oli päällä pitkät housut ja t-paidat, joten kuuma tuli. Ihmisten määrä myös vähän ahdisti varsinkin niissä suosituimmissa temppeleissä, mutta urheasti pyörittiin alueella 9 tuntia ekana päivänä.

Tokana päivänä vuokrattiin pyörät ja lähdettiin uudestaan tutkimaan aluetta. Oltiin fiksuja kun käytiin ne päänähtävyydet tuk tukilla ensin, sillä toisena päivänä mentiin sitten ihan omaa tahtia ympäriinsä ja käytiin tutkimassa niitä pienempiä ja vähemmän tunnettuja rakennelmia. Alueella pyöräily oli todella helppoa ja mukavaa ja nautittiin turistien vähyydestä ja alueen rauhallisuudesta. Tokana päivänä pyörittiin alueella viisi tuntia ja sanoisin, että kaksi päivää riittää oikein hyvin alueeseen tutustumiseen, ellei ole todella todella kiinnostunut jokaisesta kivenmurikasta ja temppelistä vaan haluaa vain kierrellä ne läpi ja ihmetellä niiden kokoa ja pikkutarkkuuta. Koko alue on ihan uskomaton, ikivanhoja rakennelmia ja isoja kivikasoja kaikkialla ja tuli aika pieni ja mitätön fiilis niitä katsellessa. Mietittiin raunioilla kiipeillessä, että onneksi ne ovat Aasiassa eivätkä Euroopassa, sillä niihin tuskin saisi edes koskea jos ne sijaitsisivat missään muualla maailmassa. Nyt raunioilla saa huoletta kiipeillä ja hypellä ja turvarajoituksia ja -rakennelmia ei ole missään. Sinänsä vähän huolettavaa kun harha-askeleet voivat johtaa aika ikäviin onnettomuuksiin, mutta toisaalta järjen käyttö on sallittua eikä ihan reunoilla kannata heilua.

Nähtiin Kambodžan monta eri puolta valkoisista hiekkarannoista muinaisiin temppeliraunioihin ja vilkkaisiin katuihin ja pääkaupungin hulinaan, tuli siis aika kokonaisvaltainen kuva. Mielenkiintoinen maa ja paljon tarjottavaa :)

KAMBODZA: KOH RONG

Koh Rong saari sijaitsee Kambodžan eteläpuolella, noin 45 minuutin venematkan päässä mantereesta. Saaresta on tullut reppureissaajien kohde vasta muutama vuosi sitten, joten sitä ei ole vielä täysin pilattu turismilla. Monet kaverit olivat suositelleet saarella käymistä, joten sinnehän me suunnattiin. Paikkaan rakennetaan paljon uusia taloja koko ajan ja saari kehittyy turistien mukana kovaa vauhtia. Parin vuoden päästä se tulee todennäköisesti näyttämään hyvin samanlaiselta kuin Thaimaan turisteimmat saaret, mutta onneksi päästiin vielä nauttimaan tästä ei-niin-kehittyneestä vaiheesta. Saarelta ei esimerkiksi löydy muita kulkuvälineitä kuin veneitä, sillä siellä ei ole ollenkaan teitä. Rantahiekassa tarvotaan siis menemään ympäriinsä. 

Asuttiin Green Ocean guesthousessa pääkadun varrella. Meillä oli kiva pieni kahden hengen huone ensimmäisessä kerroksessa ja seinien ollessa mitä ovat, kuunneltiin viereisen kahvila/baarin menoa. Yllättävää kyllä, meitä ei haitannut se ollenkaan, saarella kun ei ole sähköä ympäri vuorokauden vaan noin 17 tuntia päivässä, joten naapuribaari pisti musiikit pois päältä jo kymmeneltä ja muutkin sulkivat siinä puolen yön tienoilla. Aamupalat ja illalliset käytiin syömässä läheisissä ruokapaikoissa, kaikkialta sai suunnilleen samoja ruokia samoihin hintoihin, joten ei kauheasti jaksettu testailla eri paikkoja vaan päädyttiin syömään niissä alun hyviksi havaituissa. Yleisesti meno saarella oli todella rentoa, ihmiset hengailivat rannoilla ja ravintoloissa ja kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Laiva kulki saaren ja mantereen välillä kolme kertaa päivässä ja ihmiset vaihtuivat sitä mukaa. Toiset olivat saarella pari päivää, toiset olivat paikalla viisettä kuukautta. Monet olivat vain jumiutuneet sinne, ei sinänsä mikään ihme, olihan se paratiisi.

Ekat pari päivää käveltiin White Beachille, jonne meni rantaa pitkin suunnilleen puoli tuntia. Tutustuttiin pariin suomalaiseen tyttöön ja päädyttiin kolmantena päivänä reippailemaan Long Beachille, joka sijaitsi saaren länsipuolella ja sinne pääsi joko veneellä tai patikoimalla n. 45-60 minuutin matkan saaren keskellä olevan kukkulan yli. Jyrkät ylä- ja alamäki tarjosivat sopivasti urheilua ja tasapainottelua, mutta ranta oli todellakin kaiken reippailun arvoista - jos white beach oli kiva niin Long Beach - 7km pituinen valkoinen hiekkaranta - oli kuin jostain leffasta! Vesi oli kirkkaampaa kuin olen missään nähnyt aiemmin, hiekka valkoisempaa ja yleisesti paikka oli aivan uskomattoman kaunis. Nytkin kuvia katsellessa tuntuu ihan kummalliselta, että ranta oikeasti näytti niin hienolta. Käytiin ekalla kerralla katsomassa auringonlasku ja rannasta innostuneina päädyimme Saran kanssa reippailemaan sinne myös loppuinakin päivinä. Ostettiin eväiksi paikallisilta hedelmäkauppiailta hedelmäsalaatit ($2, Kambodžassa käytetään jenkki dollareita) ja nautittiin paratiisista. 

Vikana iltana vuokrattiin lähdettiin tutkimaan planktonia, sillä se on yksi paikan erikoisuuksista. Kirjoitin heti sen jälkeen tekstarin, jonka laitan tähän sillä se kuvaa niitä tunnelmia aika hyvin: Tehtiin just yks siisteimmistä jutuista ikinä! Ehdottomasti top3 kokemuksii meni!!!! Vuokrattiin vene kahestaan (plus kuski) ja se vei meiät keskelle merta: ihan pilkkopimeetä kaikkialla, tähtitaivas oli maailman siistein. Kelluttii vaa vedessä ja tuijotettii sitä taivasta ja niitä miljoonia tähtii ja ah oli täydellistä ja jotenki nii hyvä fiilis kun oli lämmin meri ja kaikki ne pienet pisteet ja hyvä ystävä vieressä.   jotenki sellanen maailmankaikkeus ja minä ollaan yhtä fiilis :) ja sit siellä oli sitä planktonii joka liikkeestä hohtaa ja kun ui näyttää ihan joltain disneyleffalta kun sua ympäröi sellaset pienet valopisteet. Oli ihan taikaa ja tuntu kun niitä tähtiä olis kaikkialla siellä vedessä ja taivaalla ja oon vaa nii onnellinen just tällä hetkellä ❤

Meillä oli ihan täydellinen vajaa viikko saarella ja suosittelen sitä ihan kenelle tahansa. Varsinkin nyt kun se ei ole vielä niiiiin turisti.

LAOS: LUANG PRABANG, VANG VIENG & VIENTIANE

Meidän Laosin osuus jakautui kolmeen eri kaupunkiin: Luang Prabangiin, Vang Viengiin ja maan pääkaupunkiin Vientianeen. Vietettiin jokaisessa kohteessa pari päivää ja reissattiin välimatkat busseilla.

Aloitettiin siis Luang Prabangista, maan entisestä pääkaupungista, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Laos on aiemmin ollut Ranskan siirtomaa ja se näkyy kaupungissa - eurooppalaistyyliset rakennukset ja ranskalaiset kahvilat ja ruoat toivat ehdottomasti mieleen etelä-Euroopan, aasialaisella vivahteella. Kaupunki on itsessään jo nähtävyys night marketeineen ja rakennuksineen, mutta lähellä sijaitsevat Kuang Si vesiputoukset ovat vähintään se viimeinen syy kaupungissa vierailemiselle. Otettiin keskustasta tuk tuk putouksille ja vietettiin siellä pari tuntia, uskallettiin jopa pulahtaa kylmään veteen. Vaikka olinkin nähnyt kuvia putouksista, yllättivät ne silti hienoudellaan, maaperän valkoisuus antoi vedelle kivan värin ja maaperä muodosti monia altailta putousten väliin. Otettiin ahkerasti kuvia paikasta siis :)

Luang Prabangista siirryttiin Vang Viengiin, joka on aiemmin ollut erittäin tunnettu bilekaupunki. Muutaman vuoden takaisten suurten kuolemalukujen (huumeet & alkoholi) takia baarien määrä on vähentynyt suuresti, mutta bilekaupungin jäänteet ovat yllä vielä nähtävissä. Kuultiin tarinaa, että pahimmillaan parikymmentä ihmistä olisi kuollut kuukauden aikana Vang Viengissä ja suurin osa reppureissajista alueella on australialaisia, joten australian hallitus olisi painostanut Laosin poliisia tarttumaan toimeen ja pistämään menon kuriin. Nykyään esimerkiksi huumeita ei see kaupungista yhtä avoinesti kuin ennen ja juuri baarien määrää on vähennetty. Kaupungissa ei ole kauheasti nähtävää, käytiin blue lagoonilla, joka on noin 7km päässä kaupungista ja eräässä luolassa siinä samalla ja se olikin oikeastaan se mitä paikka tarjosi. Hienot vuoret kaupungin ympärillä tarjoavat kuulema hyviä kiipelymahdolkisuuksia, mutta me ei nähdetty testailemaan niitä. 

Tavattiin Saran sisko Laura Vang Viengissä, erottiin siis Kuala Lumpurissa meidän jatkaessa matkaa Borneolle ja hänen suunnatessa Kambodzaan. Mennään samaa reittiä eri suuntiin, joten Vang Vieng sattui sitten valikoitumaan tapaamispaikaksi. Käytiin toisena päivänä kokeilemassa kaupungin kuuluisin aktiviteetti: tubing pitkin Mekong jokea. Vuokrattiin siis kumirenkaat ja meidät kuskattiin muutaman kilometrin päähän joen rantaan, lastattiin ulos tuk tukista ja hypättiin jokeen. Matkan varrella sijaitsee baareja ja noustiin niihin tutkimaan menoa. Jos ei pysähtyisi ollenkaan baareihin, virran mukana reissun pitäisi kestää 2,5 tuntia takaisin kaupunkiin. Vietettiin melkein koko päivä joella, joten ei ehditty mennä loppuun saakka renkailla, mutta eipä se haitannut. Päästiin ainakin kokeilemaan tätä "urheilumuotoa".

Viimeisenä Laosin kohteena oli Vientiane. Vuokrattiin pyörät ja ajeltiin ympäriinsä tutkimassa kaupunkia. Vang Viengin ruokatarjonnan jälkeen oli ihana päästä syömään kunnollista ruokaa! Kaupungista löytyy myös Scandinavian Bakery, joka ei kyllä mun mielestä vastaa skandinaavista keittiötä mitenkään, paitsi sieltä sai pullia joita oli sitten pakko testata. Vietettiin toinen päivä paikallisella uimastadionilla saksalaisen ja hollantilaisen tytön kanssa, joihin oltiin tutustuttu Vang Viengissä. Käytiin myös tutusumassa COPE näyttelyyn, joka kertoo Jenkkien pommituksista ja niiden vaikutuksista - maastosta löytyy edelleen miljoonia räjähtämättömiä pommeja, jotka aiheuttavat edelleen ongelmia maassa. Nähtiin dokumentti pommien siivomaisesta ja esillä oli paljon erilaisia proteeseja ja niiden tekoa selostettiin. Suurin osa paikallisista joilta puuttuu jokin raaja ovat pommien uhreja. Suurin ongelma on pienissä kylissä, sillä niitä ei ole siivottu mahdollisista pommeista ja ihmiset keräävät romumetallia rahan toivossa ja osuvat näin pommeihin. Niiden vaaroja ei ymmärretä tarpeeksi hyvin ja rahan takia ihmiset ottavat turhia riskejä pommien kanssa. Pommirojua käytetään myös talojen rakentamisessa ja erilaisissa astioissa ja muissa kodin tarvikkeissa. Tämä puolestaan antaa helposti lapsille kuvan, että niihin voi koskea maastossa. Näyttely oli tosella opettavainen ja sai miettimään sotien seurauksia. Laos on nimittäin ollut maailman eniten pommitettu maa kokoonsa nähden ja jenkkien pommitukset kestivät 9 vuotta.

Laosista jäi tällaisen viikon visiitin jälkeen hyvä kuva, ihmiset ovat mukavia ja maa on todella kaunis, vaikkakin erittäin köyhä. 

Kuvat: Saara ja Sara

CHIANG MAI

Viikon rantaloman jälkeen suunnattiin Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin, sillä haluttiin päästä näkemään tiikereitä ja norsuja. Tutkittiin vaihtoehtoja ja tultiin siihen tulokseen, ettei mennä katsomaan tiikereitä niiden huonon kohtelun takia. Tiikerit usien huumataan ja ei haluttu tukea sellaista ja niitä näkee myös Korkeasaaressa :) Norsujen suhteen päädyimme hostellin suosituksesta valitsemaan Elephant Retirement Parkin, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä kaupungista. 

Keskuksessa asuu tällä hetkellä viisi norsua, jotka ovat iältään 10kk - 45 vuotta. Thaimaan lakien mukaan norsuja ei saa myydä, joten keskus vuokraa niitä muilta "norsusafareilta" ja pelastaa näin norsut. Norsuilla ei kuuluisi ratsastaa, mutta monille turisteille ratsastus on eksoottinen kokemus ja siksi tällaista mahdollisuutta tarjotaan. Ongelma ei niinkään ole se että ihmiset ratsastavat norsuilla vaan se, että ne kyyditsevät satoja ihmisiä päivittäin. Tällainen rasitus oli aiheuttanut osalle keskuksen norsuista pysyviä vammoja - arpia ja ruhjeita sekä pieniä pakkoliikkeitä, esimerkiksi yksi norsuista ei osannut seisoa paikoillaan vaan heilui koko ajan.

Päivän aikana meille opetettiin faktoja norsuista, Aasian ja Afrikan norsujen eroista ja niiden käyttäytymisestä. Aasian norsut fiksumpia kuin niiden afrikkalaiset serkut ja oppivat komentoja nopeammin, niiden selässä kyttyrä on keskellä kun taas Afrikan norsuilla se on enemmän norsun takaosassa. Afrikkalaisten norsujen korvat ovat paljon isommat kuin aasialaisten. Eläkekeskuksessa olevista norsuista ainoastaan 45-vuotias on täysikokoinen, 10-vuotias miespuolinen yksilö kasvaa kuulema melkein kaksikeltaiseksi. Kaksi parivuotiasta olivat siinä mielessä kivoimman kokoiset, että olivat samalla korkeudella ihmisen kanssa. Ei tullut sellainen fiilis, että joutuu tallatuksi. Ei sillä, kaikki norsut olivat hyvin koulutettuja 10kuukautista vauvaa lukuun ottamatta ja ei tarvinnut yhtään pelätä. Vauvan kanssa ongelma on se, että se painaa melkein 500 kiloa, mutta ei tajua sitä itse ja se tykkää leikkiä puskemalla ihmisiä selästä. 

Päästiin ruokkimaan niitä banaaneilla, mutakylpemään ja pesemään norsut. Mutakylvyn tarkoitus on viilentää norsuja, mutta ne eivät viihtyneet mudassa turhan kauaa, joten päädyttiin leikkimään mutasotaa ja lopputuloksena koko porukka oli ihan tunnistamatonta. Hauskaa oli, muistona oranssit hiukset... Saatiin paljon pusuja ja haleja norsuilta vastalahjaksi banaaneista. Norsun pusu on puolen näämän kokoinen märkä moiskaus ja hali tarkoittaa kärsää kehon ympärillä. Yksi norsuista innostui jopa tanssimaan meille :) päivä oli kaikin puolin todella onnistunut ja koko jutusta jäi hyvä mieli. Tuntuu, että laitettiin rahamme oikeaan osoitteeseen, paikkaan jossa norsuista välitetään.

Yleisesti Chiang Mai oli kiva kaupunki, käveltiin katselemassa paikkoja ja tutustumassa temppeleihin. Viikon eristäytymisen jälkeen oli ihan virkistävää nähdä muitakin reppureissaajia ja kaupunkimenoa. 

KOH YAO NOI

Mulla ei ole ikinä ollut Thaimaata kohtaan kovin suurta kiinnostusta. Ehkä siitä syystä, että niin monet suomalaiset käyvät siellä mulle on tullut maasta todella turistirysä kuva. Onneksi meidän reissusuunnitelmaan kuului pysähdys Thaimaassa, ennakkoluulot pääsi toteamaan todella vääriksi, vaikka eka yö Krabin Ao Nangissa tukikin sitä huonoa kuvaa... Onneksi se olikin vain yhden yön pysähdys ja päästiin jatkamaan matkaa parempaan paikkaan.

Oltiin päätetty Saran kanssa, että halutaan viikoksi jonnekin rantalomakohteeseen. Mietittiin alkuun etelä-Thaimaan tunnetuimpia saaria, mutta päätettiin aika nopeasti, että turistirysä ei ole se meidän juttu ja sitä kautta päädyttiin valitsemaan kohteeksi saari, josta kumpikaan ei ollut kuullut aikaisemmin. Koh Yao Noi sijaitsee Phuketin ja Krabin välissä, alle tunnin laivamatkan päässä ja se on yllättävän iso saari, ainakin turistimäärään nähden. Meidän kanssa samaa matkaa tuli ehkä 10 ihmistä kun 95% laivassa olevista matkasi juuri niille tunnetummille saarille. Ei todellakaan haitannut meitä, mitä vähemmän turisteja sen parempi.

Viikko Koh Yao Noilla oli täydellinen: meillä oli oma iso bungalow merinäkymällä, pelkkää aurinkoa koko viikko ja syötiin super hyvää thaimaalaista ruokaa :) Vuokrattiin koko viikoksi skootteri ja ajeltiin sillä ympäri saarta tutkien paikkoja. Uitiin, luettiin kirjoja ja nukuttiin paljon - tehtiin juuri niitä juttuja joita tollaisessa paikassa kuuluukin. Saari oli ihan rauhallinen turistien vähyyden vuoksi, joten siellä ei ollut sen kummempaa tekemistä myöskään ja mentiinkin nukkumaan ysin aikoihin ja heräiltiin sitten aamuisin auringonnousun aikaan, ei ihan mun yleinen rytmi, mutta teki kyllä hyvää. Rannoillakin saatiin olla ihan rauhassa, meidän lisäksemme niistä nautti maksimissaan 5 ihmistä. Koko viikosta ei jäänyt mitään huonoa sanottavaa ja uskon, että tulen vielä palaamaan samoille alueille - aika monta saarta on vielä käymättä :) Thaimaalaiset ovat todella sympaattisia, ruoka hyvää ja aurinko lähes takuuvarma, en ihmettele miksi suomalaiset tykkäävät. Toisaalta, en myöskään tajua miksi niin monet menevät niille suosituimmille saarille, musta on ainakin kivempaa olla rauhassa tollaisella saarella kuin hirveässä hälinässä niillä toisilla. Kukin tavallaan :)